Isäni, aina armostasi aivan

3.

Isäni, aina armostasi aivan

pois minut autoit alta vaaran, vaivan.

Kätesi antoi turvan väkevän,

suojele vielä halki elämän, elämän.

Suojelus on niin tärkeää, ettei mikään voi sitä korvata. Vain Jumala voi suojella täydellisesti, ei kukaan muu. Jos henkemme on vaarassa ja Jumalalla on meille vielä luvassa elinpäiviä, tarvitsemme Jumalan täydellistä asioihin puuttumista.

Oman elämäni lanka oli katkeamassa liikenteessä jalkakäytävällä, siis normaalisti hyvin suojaisessa ja turvallisessa paikassa. Vaan asiat eivät ole meidän oman varmuutemme varassa.

Tapahtui näin: Asuin silloin Tampereen Viinikan kaupunginosassa ja työpaikkani sijaitsi Hatanpään valtatiellä Hatanpään suunnalla. Kuljin työmatkat jalkaisin. Eräänä aamuna kävelin tapani mukaan reipasta vauhtia työpaikalleni aamulla seitsemän jälkeen. Olin tulossa Tampereen valtatien jalkakäytävää pitkin rautatien alikulun kohdalle ja siirryin jalkakäytävän vasempaan laitaan ylittääkseni kohta Tampereen valtatien.

Olen lisännyt valokuvaan valkoisen ympyrän sille kohdalle, jossa olin silloin kun sain elämäni kannalta tärkeän toimintakehotuksen.

Yllättävältä taholta minulle sanottiin korvin kuultavalla tavalla: "Kaksi askelta oikealle".

Käsky oli vetoava, rauhallinen, mutta silti en yhtään aikaillut sen toteuttamista, vaan aivan samassa siirryin kaksi askelta oikealle päin.

Kun kuvaa katsoo, niin voi ajatella että olin kahden oikealle otetun askeleen jälkeen aivan lähellä betonista sillan seinämää.

Kun olin ottanut reippaasti nämä kaksi sivuaskelta, kuulin jälkimmäisen askeleeni maahan osuessa takaani kaamean rysäyksen.

Hätkähdin ja katsoin olkani yli vasemmalle, josta ääni kuului. Samalla kun katsoin, suuri auto ajoi jalkakäytävää pitkin aivan vierestäni ohitseni ja jatkoi kovaa vauhtia matkaansa eteenpäin kohti Hatanpään valtatien risteystä (suojatien kohdalla ei ollut silloin pylväitä tai liikennevaloja).

Hetken toivuttuani tajusin, että likakaivojen tyhjennysauto ja linja-auto olivat kolaroineet kyljittäin. Toisin sanoen toinen isoista autoista kiilasi jalkakäytävälle toisen autoista tässä kahden kaistan levyisessä ja oikealle kaartuvassa kurvissa.

Sitä en muista kumman auton alle olisin jäänyt jos minua ei olisi pelastettu juuri viimeisellä sekunnilla.

Olisikohan se ollut viemärikaivojen tyhjennysauto? Sillä ei kai olisi ollut merkitystä omaisille kun heille olisi ilmoitettu uhrista jalkakäytävällä. Isot autot eivät edes pysähtyneet tämän kolarin jälkeen, vaikka olisi näin luullut niiden tekevän.

Autot menivät ja minäkin lähdin varovaisesti jatkamaan matkaani työpaikalle. Ylitin suojatien sydän täynnä jännitystä ja ihmetystä. Koskaan en ole tätä tapausta unohtanut tapahtuman jälkeen.

Kuka minulle puhui siinä hetkessä kun autot olivat vielä takanani ja en edes aavistanut mitään pahaa tapahtuvaksi?

Yhtään muita jalankulkijoita ei ollut samaan aikaan jalkakäytävällä.

Tiesin muuten aivan heti silloin kuka minulle puhui. Sisälläni sydämessäni tunsin Herran äänen. Hänet tunnistaa siitä, että sanomassa on samanaikaisesti rauha ja vetoavuus, jota haluaa mielellään totella!

Pelastuksen voi tuoda vain Hän, joka on kaiken luonut. Hänen Pyhä Henkensä on meidän apunamme ja turvanamme täällä maan päällä.

Tämä tapaus on ollut siinä mielessä mielenkiintoinen, sillä silloin sain kuulla ensimmäisen kerran omilla korvillani Herran puhetta. Tapaus on tapahtunut 1960-luvun lopussa ja sitä ei voi unohtaa koskaan.

Tämän tapahtuman jälkeen kului yli neljännesvuosisata, ennen kuin Herra puhui vastaavalla tavalla ja se on sitten oma juttunsa.