Huomisen turvallisuus

Lainaan evankelista Kalevi Lehtisen kirjasta, ”Sinulle”, katkelman kohdasta; Huomisen turvallisuus:

Minkä tähden tämän kerron? Sen tähden, että ymmärtäisit, että sinulla on tämä sama turva, sama perusta. Sinun ei tarvitse pelätä. Se on tehty! Kaikki on maksettu! Jumala on täydellisesti hyväksynyt sinut sinä hetkenä, kun Jeesus Kristus armahti sinut. Sinun ei tarvitse ansaita sitä, mikä on ansaittu täydellisesti. Ei tarvitse elää suorituskierteessä, koska kaikki on suoritettu valmiiksi. Sinä saat olla vapaa, armahdettu, anteeksisaanut ihminen. Kukaan ei voi enää sinua syyttää vaikka kuinka yrittäisivät. Sinut on julistettu syyttömäksi. Voit rauhoittaa sillä syyllisyydentunteesi. Mahtavaa, kun voi tehdä sen. Se pätee tähän hetkeen ja tulevaisuuteen.

Mitä sitten huomenna? Jos en olekaan enää uskossa huomenna? Muista: Jumala osaa pitää kiinni. Jumala on uskollinen. Tämä koskee myös tulevaisuutta tästä eteenpäin, ensi viikkoa, ensi vuotta ja iankaikkisuutta. Jeesus Kristus on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti, sanoo Raamattu.

Apostoli Paavali oli elämänsä lopulla vankilassa odottamassa kuolemantuomion täytäntöönpanoa. Vanha, sairas, väsynyt mies. Vankilassa hän kirjoitti toisen ”yksityiskirjeensä” Timoteukselle, kenties viimeisen meille säilyneistä kirjeistään. Siihen hän ikään kuin pusersi kaiken Kristuksesta vuosikymmenien mittaan oppimansa. tämä ”helmi” auttaa sinua huomiseen ja ylihuomiseen: ”Jos olemme uskottomia, hän pysyy silti uskollisena, sillä omaa olemustaan hän ei voi kieltää.” Paavali näyttää, missä perusta on: Jumalan uskollisuudessa, ei meidän. Se on ikään kuin käsiote Jumalan ja ihmisen välillä, jossa ihminen pitää kiinni Jumalasta ja Jumala ihmisestä. Ota oikealla kädelläsi kiinni vasemmasta ranteestasi ja samalla vasemmalla kädelläsi oikeasta ranteestasi. Silloin syntyy kaksinkertainen sidos.

Lähtiessään elämään Jeesuksen yhteydessä ihminen ei ymmärrä, että Jumalakin pitää kiinni. Itse pusertaa rystyset lakoisina: kestääkö minun otteeni? Tulee lankeemuksia ja rupeaa väsymään. Alkumotivaatio on heikentynyt, ja ote alkaa lipsua. Saattaa tulla kunnon katastrofi elämään. Siihenkö pelastus meni? Minun otteeni irtosi, minä olin uskoton.

Mitä silloin oppii? Jumalakin pitää kiinni. ”Jos olemme uskottomia ­­– otteemme irtoaa – ”hän pysyy uskollisena, sillä omaa olemustaan hän ei voi kieltää.” Jumala pitää kiinni. Siinä on huomisen toivo.

Paavali kysyy Roomalaiskirjeessään: ”Mikä voi erottaa meidät Kristuksen rakkaudesta?” Hän luettelee erilaisia mahdollisuuksia, oikeastaan kaikkia sellaisia, mitkä voisivat erottaa meidät Jumalasta, saisivat meidät irti käsiotteesta. Paavali vetää omat johtopäätöksensä, vastaa omaan kysymykseensä. Hän tutkii kaikki porsaanreiät, joista pääsisimme karkuun tai joista turvallisuutemme valuisi pois. ”Olen varma siitä, ettei kuolema eikä elämä, eivät enkelit, eivät henkivallat, ei mikään nykyinen eikä mikään tuleva, eivätkä mitkään voimat, ei korkeus eikä syvyys, ei mikään luotu voi meitä erottaa Jumalan rakkaudesta, joka on tullut ilmi Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.” Siinä olivat nykyiset ja tulevat, tämä päivä ja huominen. Siinä oli kaikki se, mikä voisi meitä erottaa. Kaikki muu luotu, jopa me itse. Vaikka me rimpuilemme ja kaikki menee pieleen, Jumala osaa pitää kiinni.

Annan sinulle sen haasteen: älä enää pelkää. Älä anna huomisen pelonestää sinua avautumasta Kristukselle tänään. Tule ja anna kätesi Jeesuksen käteen, hän pitää sinusta huolta. Hänessä on sinun turvallisuutesi perusta.